Työmarkkinajärjestöjemme ajamat kokoaikatyömallit liian joustamattomia lapsiperheille

Perhevapaajärjestelmä on yksi keskeisimmin tasa-arvoon ja samapalkkaisuuteen vaikuttavista kokonaisuuksista. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tarvitaan ennen muuta joustavampia työaikoja sekä perheiden ja lasten tarpeista lähteviä päivähoitovaihtoehtoja.

Perhevapaiden uudistamiskeskusteluakin on käyty aivan liikaa puhtaasti työnantajien ja pakollisen kokopäivätyön näkökulmasta. Elinkeinoelämän keskusliitto esitti jopa perhevapaiden leikkaamista, jos lasten isiä ei saada pakotettua pitämään perhevapaata. Miksi unohdetaan se, että osa isistä ei voi perheen talous huomioiden jäädä perhevapaalle? Myös tästä syystä naisten samapalkkaisuuden edistäminen on tärkeä asia.

Juuri voimaan tulleella lailla työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia tasataan 2500 euroa perhevapaata kohti. Tämä on erittäin hyvä vastaantulo, mutta ei riittävä. Työnantajalle jää yhä perhevapaakustannuksista maksettavaksi n. 40 %, joita ei kateta muualta. Siksi kustannusten tasaamistyötä on määrätietoisesti jatkettava.

Perhevapaakeskusteluissa on paikoin syyllistetty nuoria naisia aivan turhaan, kuten kansanedustaja Annika Saarikko huomauttaa taannoisessa tiedotteessaan. Tämä käy ilmi, kun katsotaan tilastoja: 20-59 -vuotiaiden lapsettomien miesten työllisyysaste on alhaisempi kuin vastaavan ikäisten perheellisten naisten. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vain 14 prosenttia äideistä on perhevapailla täydet kolme vuotta. Äitien työllisyysaste nousee Tilastokeskuksen mukaan yli 80 prosenttiin, kun lapsi on yli kolmivuotias.

Lisäksi Suomessa kotona lastaan hoitavaa ei lueta työvoimaan kuten Ruotsissa. Naapurimaan laskentatapaa käyttämällä, nousisi Suomessakin alle vuoden ikäisten äitien työllisyysaste välittömästi 15 prosentilla. Osa Suomen ja Ruotsin tilastollisista eroista työllisyysluvuissa selittyy myös  joustavilla osa-aikatyömahdollisuuksilla, joita hyödynnetään Ruotsissa runsaslukuisesti.

Suomessakin työelämää pitää pystyä kehittämään lapsiperheiden tarpeista lähtien. Tämä näkökulma on kuitenkin puuttunut kokonaan viimeaikaisesta perhevapaakeskustelusta.  Perhevapaista keskustellaan lähinnä työllisyystavoitteiden näkökulmasta, mutta ei siitä, millä tavalla työelämää voitaisiin joustavoittaa vastaamaan paremmin perheellisten työssäkäyvien tarpeita. Miksi työmarkkinajärjestömme ajavat yksinomaan kokoaikatyömalleja ottamatta lainkaan huomioon lapsiperheiden tarpeita, siis sitä että työntekijät ovat myös äitejä ja isiä?

Perheillä on lisäksi säilytettävä aito valinnanvapaus eri hoitomuotojen välillä, joihin lukeutuu kotihoidon tuki yhtenä vaihtoehtona. Perheiden valinnanvapauteen ei saa puuttua eikä poliitikkojen pidä mennä sanelemaan perheiden valintoja. Kiintiömallit rajaavat auttamattomasti perheiden omaa päätösvaltaa tehdä valintoja.

Kategoriat: Oletuskategoria

Vastaa