Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan

Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila 24.7.2017 Riihimäellä Suomi-Amerikka-yhdistyksen tilaisuudessa

Kauppajärjestö WTO ja YK ovat vanhimpia maanosien välisiä sopimuksia. YK:n toimintaan ollaan tyytymättömiä eikä YK ole pystynyt velvoitteidensa kunnolliseen täyttämiseen esim. pakolaispolitiikassa.

Maanosien yhteisesti neuvottelemia sopimuksia (WTO) ei ole enää viime vuosina kyetty rakentamaan muuta kuin maanosien kahdenvälisin sopimuksin. Ilmastopolitiikassa on saatu aikaan yhteisiä sitoumuksia, viimeksi Pariisissa viime vuonna. Tästäkin sopimuksesta USA on ilmoittanut jäävänsä liittovaltiotasolla pois.

EU:n jäsenmaista vain osa on sitoutunut pistämään täytäntöön esim. yhteisesti päätetyt turvapaikan hakijoiden taakanjaot eri jäsenmaihin. Osa jäsenmaista rakentaa aitaa valtioidensa rajoille estääkseen maahan pyrkivien pakolaisten tulon. Kunkin jäsenvaltion omat kansalliset edut painavat tällä hetkellä päätöstenteossa eniten. Tällainen kehitys jatkuessaan johtaa vääjäämättä EU:n yhteisen arvoperustan ja yhteistyön hajoamiseen. Nähtäväksi jää, millainen vaikutus EU:n tulevaisuuteen on Ranskan uudella presidentillä yhteistyössä Saksan kanssa

EU:n komission keskusteluehdotuksissa EU:n uudistamisesta korostuvat liikaa EU:n toimielinten vallan lisäämisehdotukset. EU:n ns. hallitusten välinen yhteistoiminta vähenisi radikaalisti. Yhteinen EU:n valtiovarainministeri on tästä radikaalein esitys. Tässä tilanteessa vallan keskittämisellä enenevästi Brysseliin ei ongelmia ratkaista, vaan päinvastoin pitää pystyä paneutumaan koettujen ongelmien syihin.

Miksi jäsenmaat laiminlyövät yhdessä tehtyjen päätösten täytäntöönpanon? Miksi USA irtautuu ilmastosopimuksesta? Siksi, että nämä tehdyt päätökset tai yhdessä neuvotellut sopimukset eivät olekaan toteutuessaan palvelleet näiden maiden kansallisia etuja.

USA:ssa viime marraskuun presidentinvaaleissa korostui yli kaiken Amerikka ensin-teema: eliitti on saatava vallasta pois ja tehtyjen päätösten pitää palvella paremmin Amerikan kansan etuja. Autoteollisuus pakeni USA:sta halvemman tuotannon maihin. Yhteiseksi viholliseksi osoittautui globalisaatio, vapaa kauppa ja rajaton maailma, jossa ihmiset saavat vapaasti vaeltaa.

Uhkanamme ovat nyt kauppasodat ja monet vakavat kriisit, käynnissä olevat sodat, joihin emme enää yhdessä sopien ja päättäen kykenekään hakemaan ratkaisuja. Syyrian sota on näistä yksi esimerkki.

Euroopassa on ollut huutava pula johtajien keskinäisestä luottamuksesta mutta myös vahvasta johtajuudesta, jolla tulevaisuutta yhdessä rakennetaan. Pitkällä parlamentaarisella kokemuksella on vakuuttunut siitä, että onnistunut ja tuloksellinen poliittinen yhteistyö perustuu ihmisten vahvaan keskinäiseen luottamukseen. Maailman ja maanosien johtajien pitäisi kyetä rakentamaan niin vahva keskinäinen luottamus, että kyettäisiin yhdessä ratkaisemaan edessä olevia kiistattoman suuria ihmiskunnan ja maapallon ongelmia.

Presidenttien Trumpin ja Putinin keskinäinen luottamus ja yhteistyökyky ovat avainasemassa esimerkiksi Syyrian sodan loppumisessa. Se pelastaisi miljoonia syyttömiä ihmisiä sodan jaloista. Tilannetta eivät ainakaan helpota sotakaluston jatkuva lisääminen ja niiden esittely.

Maailma on nyt hyvin uudessa tilanteessa. Miten tästä eteenpäin rakennamme yhteisiin ongelmiin yhdessä ratkaisuja?

Yhteistyötä tarvitaan jatkossakin, mutta ydinkysymys kuuluu, millä tasolla sitä tehdään, keiden toimesta ja millaisin kokoonpanoin? Ajaudummeko entistä enemmän ratkomaan globaaleja ongelmiamme maanosien välisin kahdenkeskisin sopimuksin, joita ollaan nyt tekemässä esim. kauppapolitiikan osalla. Miten ratkaistaan miljoonien ihmisten pakolaisongelma, kun ilmastonmuutos johtaa vakavaan ruokapulaan maapallolla? Aika ratkaisujen hakemiseen ei ole liikaa.

Ilmastonmuutos jakaa ruuantuotannon täysin uudella tavalla maapallon sisällä. Kuumat alueet kuivuvat, aavikoituvat, mikä heikentää merkittävästi ruuan tuottamisen mahdollisuuksia. Suomen tuotantoedellytyksiä ilmastonmuutos parantaa mutta luo samalla suuria haasteita. Vesitalous on yksi isoimpia haasteita.

LUKEN tutkijatkin ovat jo varoitelleet siitä, ettei Suomessa saa päästää maataloustuotannon tasoa laskemaan nykyisestä syystä, että ruuasta tulee huutava pula maapallolla eikä silloin enää ole mahdollista korvata ruuantuotantoa tuonnilla, kuten nykyään. Siksi Suomenkin pitää pystyä osana EU:n yhteistä päätöksentekoa valvomaan tehokkaasti etujaan seuraavissa uudistuksissa vuoden 2021 jälkeen.

Elämme tässä mielessä kohtalon vuosia. Elinkeinon kannattavuus on ollut jo vuosia kriisissä, mikä ei kannusta jatkamaan tuotantoa. Mistä saamme alalle uusia yrittäjiä tässä taloudellisessa ahdingossa? Siksi koko elintarvikeketjun on yhdessä nyt löydettävä ratkaisut ketjussa syntyvän arvonlisäyksen oikeudenmukaiseen jakoon.

Kategoriat: Oletuskategoria

Vastaa